Maailman valo
Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo”.
Kun Kristus tulee lähelle, ihminen näkee hänen valossaan oman likaisuutensa. Me olemme syntisiä. Tätä kuvaa pimeys ja likaisuus.
Rakastammeko pimeyttä? Kyllä!
Tämä on totuus meistä kaikista ja meidän perusluonteestamme. Pimeydessä me emme näe syntejämme ja voimme säilyttää kauniit mielikuvat omasta itsestämme. Kun Kristus tulee meitä lähelle ja valaisee meidät, ensimmäinen reaktiomme on usein, että me koemme itsemme syntisiksi (ks. myös Joh. 15:22) ja meidän oma puolustuksemme romahtaa. Silloin me joko pakenemme pois takaisin pimeyteen ja uskotelemme, että kaikki on hyvin, tai jäämme avuttomina Kristuksen käsiin ja otamme vastaan hänen hyvyytensä ja vanhurskautensa.
Valo valaisee myös sen tien, jota me kuljemme. ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12) Kristusta seuratessamme vaellamme kuin Israelin kansa kerran pilvipatsaan ja tulipatsaan jäljessä. Ihmisellä, jonka elämä on tullut Kristuksen valaisemaksi, on myös elämänsä tiellä valo. Valo ja Sana kuuluvat jälleen yhteen. Kristus tuli maailmaan, mutta ”se ei tuntenut häntä”. Maailma ei tuntenut tekijäänsä. Näin on asia vieläkin. Nykypäivän keskiverto ihminen ei ole koskaan kieltänyt Kristusta, sillä hän ei ole edes tunnistanut Kristusta. Niin sanotussa kristillisessä Euroopassa on tietämättömyys Kristuksesta valtava. Ihmiset luulevat ehkä kieltävänsä kristinuskon ja Kristuksen, mutta he kieltävät hänestä itse piirtämänsä irvikuvan, koska eivät milloinkaan ole joutuneet niin lähelle Kristusta, että olisivat henkilökohtaisesti joutuneet ratkaisemaan suhteensa häneen.
Kiinnity Kristukseen.
Älä jää riippumaan kehenkään julistajaan, älä sano uskovasi näin ja näin, koska joku ihminen sanoo niin. Sinulle on ovi auki suoraan Jumalan rakastavalle sydämelle. Toinen ihminen on vain oksa, ja jos kasvat oksaan kiinni, sinusta ei tule hedelmää kantavaa kristittyä.
Hedelmän kantamisen edellytys on yhteys suoraan kristukseen. Viinipuussa on kahdenlaisia oksia: hedelmää kantavia ja hedelmättömiä. Hedelmää kantavan oksan tuntee muun muassa siitä, että se haarautuu suoraan rungosta. oksat, jotka haarautuvat toisesta oksasta, eivät kanna hedelmää, koska eivät saa kylliksi ravintoa. Vastaavasti voidaan sanoa, että Jumalalla on vain lapsia, hänellä ei ole lastenlapsia. Vain ne, jotka syntyvät suoraan Jumalasta, joilla on yhteys suoraan Kristukseen, kantavat hedelmää.
Maailman valo
Jeesus puhui taas heille ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.”
Edellä huutaen lausutut sanat ovat temppelin pihassa suuren juhlan keskellä sanotut ja kaikille juhlaan osallistuville läsnäolijoille tarkoitetut sanat. Vuorokauden hetki oli silloin yötä, koska temppelialueella poltettiin kokkoja, jotka valaisivat koko Jerusalemin. Oli ilon ja valon juhla.
Jeesuksen sanojen ydin on valon lähde. Hän on itse Jumala, hänessä on valo. Juutalaiset eivät tätä ymmärtäneet, vaan inttivät Jeesusta vastaan ja siksi Jeesus joutui sanomaan: ”Te olette lähtöisin alhaalta, mutta minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne (Joh. 8:23-24).
Epäusko on ainoa kadottava synti: ”Ellette usko, että minä olen se joka olen.”
Epäusko on varsinainen synnin juuri, ja kaikki muu on synnin oireita.
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi:
”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella minun opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita (Joh. 8:31-32).
Totuudella on erisnimi (Joh. 14:6).
Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”